Älä ikinä sano niin
(Suvi Teräsniska)

Sä sanoit kyllä tietäväsi
Miltä minusta tuntuu nyt
On suakin kolhinut elämäsi
Ja muistat illat nuo itketyt
Mutta tiedät vain itkusi omat, 
Muistot haalenneet, hahmottomat, 
Etkä tulla voi öihini yksinäisiin
Siis älä ikinä sano niin

Et tiedä miltä minusta tuntuu.
Mitä kaikkea koettiin
Et päässyt hetkiin kaikein pimeimpiin
Et tiedä miltä minusta tuntuu, 
Et tiedä tietä menneisiin
Et elänyt kanssamme päivääkään
Siis älä ikinä sano niin.

Voit miettiä miten mitätön mä oon, 
Luottaa omaan loistavaan intuitioon
Voit uskoa fraaseihin lohduttaviin, 
Muttet tiedä miltä minusta tuntuu
Siis älä ikinä sano niin.

Et tiedä miltä minusta tuntuu...

Jotenkin toi laulu vaan kuvaa tunteitani niin hyvin... Kun jatkuvasti saa kuulla et "Joo tiedän miltä susta tuntuu." ja sit kun ite tietää et sanoja ei VOI tietää...  Siis kun itse ajattelen ettei näitä tunteita voi kokemuksesta tietää ellei ole itsekin vuosien testitikkuhelvettiä läpi käynyt. Kuvitella kyllä voi tietävänsä.

Sit kun löysin tuon kappaleen ni se puki niin monia ajatuksia sanoiksi. Toki tiiän et toi biisi on tehty ihan toiseen tilanteeseen, mut nyt se kolahtaa tekstinä... Levykin piti heti ostaa ja sitä on tullu nyt kuunneltua enemmänkin. Kokonaisuudessaan Suvi Teräsniskalla on kyllä aivan ihania kappaleita uusimmalla levyllään. Erinomainen investointi tuo levy.

Myös vitsejä olen saanut tilanteestamme kuulla. Siis toki huumori on joissain määrin selviytymiskeino itsellämmekin, mutta jotenkin en jaksa ymmärtää että tilanteemme voisi toisia huvittaa. Tai ainankin toivon ettei ne vitsit tulisi minun korviini. Tällä hetkellä asia on meillä sen verran pinnalla ja kipeä, ettemme todellakaan halua kuulla ulkopuolelta yhtään ainutta vitsiä tilanteesta.

Tuossa viikonloppuna kun mieheni oli leirillä ohjaajana koko viikonlopun, tuli taas mietittyä niin paljon kaikenlaista. Koko tunneskaala tuli läpikäytyä. Kiitokset muutamalla ihanalle ystävälle joiden kanssa sain niin netin kautta keskustellen kuin puhelimessakin jutellen käydä läpi tunteitani ja ajatuksiani. Kiitos kun ette tuomitse, ette arvostele, ette tuputa ajatuksianne, vaan olette läsnä. Kuuntelette ja myötäelätte. Kiitos.

Eräs ihana ystäväni sanoi minulle näin:

"Yleensä ne isoimmat tähdet antaa oottaa itseään pisimmän aikaa. Ne voi tehdä sen, koska ne tietää, että sitte kun ne tulee (vaikka antaisivat kuinka itseään odottaa) niitä rakastetaan enemmän ku ketään muuta!"       ( 2.12.2010)

Kiitos rakas ystäväni noista sanoista. Talletin jokaisen sanan sydämeeni (ja päiväkirjaan) ja jos joskus meille Ihme syliin suodaan, hän tulee takuulla kuulemaan nuo sanat.

Kohti uutta viikkoa, vanhoin ajatuksin.

Dimoys