Niin se joulu taas meni ja vuosikin vaihtui. Joulun aika meni nopeasti (onneksi) ja rauhallisesti. Joulupukki käytiin kummitytön perheen luona katsomassa ja aattoiltaa vietettiin vanhemmillani. Joulufiilis oli aika lailla hukassa ja tuntui jossain määrin saapuvan vasta lahjojen aukasun yhteydessä. Tänä vuonna joulufiilis tuli vasta lahjoista. Julmaa ehkä, mutta totta. 

Kokonaisuudessaan olen onnellinen siitä että vuosi 2010 on nyt ohitse. Todella rankka ja haastava vuosi kaikenkaikkiaan. Koko sydämestäni toivon että alkanut vuosi toisi mukanaan enemmän iloa ja positiivisia asioita kuin viime vuosi.

Tällä viikolla kävin jälleen polilla. Lähinnä juttelemassa jatkosta. Tutkimuksissa ym on nyt edetty siihen pisteeseen että olemme saaneet niin sanotusti "luvan luopua luomuyrityksestä". Eli ollaan saatu selville todennäköisin syy siihen miksei ole tärpännyt, sekä se että mahdollisuutemme saada biologinen lapsi luomuna, on minimaalinen. Olo on helpottunut. Toki sitä nyt miettii monia muita asioita lisää, mutta helpottaa kun ei enää tarvitse kalenterista katsoa milloin pitää mennä sänkyyn. Koimme sen molemmat rankaksi ja ahdistavaksi, mutta tiesimme sen olevan välttämätöntä. Seksistäkin tulee ahdistavaa  siinä vaiheessa kun sitä pitää alkaa harrastaa silloin kun lääkäri määrää.

Mutta nyt olemme päässeet siitä "paineesta" ja keskitymme jatkoon. Olen huojentunut siitä että syy selvisi ja meillä on ennen kaikkea itsellemme selitys asiaan. Selittämätön lapsettomuus olisi ehkä vielä rankempaa. Ainakin minulle. Mutta itse syystä emme halua tehdä julkista (kaikkein läheisimpiä lukuunottamatta). Tärkeintä on nyt keskittyä niihin keinoihin joita ei vielä olla kokeiltu ja mahdollisuuksiin joita meillä on jäljellä unelmamme saavuttamiseksi! Ja onneksemme niitä on vielä jäljellä!

Ja nyt tiemme näillä näkymin vie Clomifen+pistoshoidon myötä inseminaatioon (IUI) jossa mieheni sperma ensin "pestään" ja sen jälkeen siittiöt ruiskutetaan suoraan kohtuuni vuorokauden sisällä ovulaatiosta. En vielä tiedä milloin tuo tehdään, selviää varmaankin ensi viikolla kun seuraavan kerran olen lääkärini kanssa puheissa.

Aikamoista vuoristorataa ovat tunteet käyneet viime aikoina. (Kiitos ystävät kun olette jaksaneet kuunnella ja olla läsnä!) Loma on kyllä tullut tarpeeseen. Tämä viikko on otettu hyvin pitkälle levon kannalta. Alkuperäiset reissusuunnitelmat unohdettiin - ja oli viisas päätös oman jaksamisen kannalta. Yhtenäkään aamuna en ole sängystä noussut ennen kello 10. On saanut niin kroppa kuin mielikin todella levätä. Huomenna sitten arki jatkuu taas, onneksi pehmeällä laskulla, kolmen päivän työviikolla :)

Tänään juhlimme mieheni ja minun yhdessäolon vuosipäivää ravintolaillan merkeissä, perinteiden mukaisesti. 

Toivotan Teille rakkaat blogini lukijat OIKEIN IHANAA ALKANUTTA VUOTTA 2011 ja KIITOS siitä, että olette jaksaneet kulkea vierellämme ja tukea ja kannustaa. Teitä tarvitaan tänäkin vuonna :)

Dimoys